Ja niinhän siinä kävi että Queenstown otti 25.8 lauantaina sen ratkaisevan voiton jolla varmistui se ettemme päässeet finaaliin. Sunnuntai aamuna 26 päivä teimme kovan päätöksen ja varasimme lennot kotimaahan, lähtö bussilla kohti Christchurcin lentokenttää oli jo samana iltana.
Pikaiset hyvästit muutamille ystäville ja joukkuekavereille joista moni tuli vielä bussipysäkille saattamaan. Kyllähän siinä liikkuttui hivenen itse kukin kuitenkin 4 kuukautta oltu tiiviisti yhdessä ja koettu paljon tänä aikana. Bussilla sitten noin 6 tunti lentokentälle jossa odottelimme 7 tuntia koneen lähtöä kohti Singaporea.
Tavarat saatiin iloisen ilmaiseksi ruumaan ja 10 tunnin lentämisen jälkeen olimme perillä Singaporessa.
Seuraavaa lentoa pitikin sitten odotella 20 tuntia ja aika kului pääasiassa nukkuen ja kentän päästä päähän kävellen. Singaporestakin päästiin hyvän ajantapon jälkeen liikenteeseen kohti Saksan Frankfurtia ja lentokentällä ollessamme olimme varanneet Saksaan yöpymistä varten hotellin sekä jatkolennot kotimaahan.
Kahdentoista tunnin lennon jälkeen olimme perillä Saksassa ja täytyypä sanoa että vastaanotto oli vähemmän kuin miellyttävä. Taksikuskilta kysyessä että saisimmeko laukut taksin sisään hän vain kohautteli hartiota vaikka kyytiin olisi sopinut vaikka kolme norsun kokoista kiekkokassia. Eikä siinä vielä kaikki, tiedustellessamme että minkälainen hotelli meillä mahtaa olla tiesi kuski todeta että paskahan se on. Loppuhuipennus tämän asiakaspalvelun ammattilaisen kanssa koettiin kun piti alkaa taksia maksamaan. Kaveri nosti kauhean mekkalan siitä ettei meillä ollut käteistä ja taas oli elämä paskaa ja shaissea jne. Mietimme siinä poikien kanssa että kuka valopää tulee ulkomailta saapuvien lentojen terminaaliin eteen ja odottaa että siellä olisi kaikilla euroja mukana mutta siitäkin selvittiin.
Yö hotellissa sentään sujui mainiosti ja hotellikin oli taksikuskin puheista huolimatta ihan toimiva rakennus, ainut miinus että aamulla terassilla istuessamme lokki pudotti pommin suoraan Jussin paidalle.
Hotellilta lähdimme sitten bussilla kohti terminaalia. Jussi jäi eri terminaaliin koska hänen lentonsa meni Tukholman kautta Helsinkiin kun taas minulla ja Matilla lento kulki Latvian Riikan ja Suomen Turun kautta Ouluun. Matin kanssa siis jatkoimme matkaa kahdestaan. Tässä vaiheessa muistutan kaikkia ihmisiä että älkää missään tapauksessa käyttäkö ikinä mitään halpalento-yhtiöitä jos teillä on matkatavarana muuta kuin käsimatkatavarat. Oli nimittäin semmoinen taistelu taas Saksalaisten lentokenttäviranomaisten kanssa lisämaksuista yms että hermothan siinä meni. No maksettuamme noin miljoonalla lisämaksuja pääsimme tulli tarkastukseen jossa Matin kamera aiheutti sen että hänet kutsuttiin takahuoneeseen ja juuri ennenkuin ovi suljettiin olin näkevinäni tullivirkailijan laittavan kumihanskaa käteen..... No sieltäkin Matti selvisi ja kone kohti Latviaa lähti matkaan. Kokonainen vietetty vuorokausi Saksassa toi mieleen erään suomalaisen keihäslegendan sanonnan kyseistä maasta ja voin luvata että Saksaan en ole hetkeen menossa.
Latvian kentälle saavuttaessa riittikin sitten ihmettelemistä. Liikenteessä oli toinen toistaan kauniimpaa Tatjaanaa ja Ludmillaa joten silmänruoka osastokin saatiin täytettyä. Lentokentällä huomasimme myös suomen jääkiekkomaajoukkueen vakiokalustoon kuuluvan Janne Niskalan joka tykitti nurkan takana ihmisiltä piilossa Etanaa ullakolle. Niskala myös lenteli Latviasta Turkuun asti samalla koneella, ja nöyrästi turistiluokassa ja siinä oli tavallisella rahvaalla ihmettelemistä. Turussa meidän ei tarvinut edes nousta koneesta ja matka jatkui Ouluun josta autokyydeillä kotiin. Ja kyllähän se oli mukava olla kotona, nähdä sisaruksia, äitiä jne.
Suomeen paluustamme on kulunut nyt oikeastaan viikko ja kotiutuminen on alkanut hyvin. Aikaeron kanssa alkaa olemaan ihan ok ja arki alkanut sujumaan.
Tämä on viimeinen blogi päivitykseni ja mieli on ehkä jopa hiukkasen haikea tätä kirjoittaessa. Uudet ystävät Uudesta Seelannista ovat kaukana ja osaa ei tule enää koskaan näkemään. Reissulta jäi paljon muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Hetkinä kun voitettiin sitä ilon määrää kopissa muistelee lämmöllä. Kun taas oikeastaan finaalipaikan lopullisesti vieneen Red Devils ottelun jälkeistä tunnelmaa ei niinkään haluaisi uudestaan kokea. Tärkeintä antia reissussa oli varmasti jääkiekon lisäksi juuri uudet ystävät ja loistavat uudet kokemukset niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Suuri kiitos myös Jussille ja Matille reissusta. Välillä alkoi toisen naamataulu jo pikkaisen hermostuttamaan mutta hyvin pärjättiin ja oli oikeenkin suuri ilo reissata ja pelata kanssanne. Matin loistavalla kielitaidolla selvittiin poliiseista ja muista hankalista tilanteista ja Jussin ääretön positiivisuus auttoi synkkinäkin päivinä selviämään. Kiitos myös teille arvon lukijat, lukijoiden määrä oli henkilökohtaisiin odotuksiini nähden noin 100 kertainen ja tällä hetkellä blogia on luettu noin 15tuhatta kertaa!!!
Blogi on täällä luettava vielä noin kuukauden jonka jälkeen lyödään sivut kiinni.
Nuksu hiljenee tältä erää, palataan ehkä asiaan joskus.
Never forget Dunedin Thunder!
Thunder #5
torstai 6. syyskuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Vieläkö me noustaan ??
Niin ne viikot vähenee ja kelkka kohti kotimaata sojottaa jo suoraan niinkuin papin kaulukset.
Ainut probleema koko hommassa on että tämä viikko pitää vielä venailla tietoa siitä lähdetäänkö sinne kotiin kohta vai vasta finaalin jälkeen.
Alkuviikko sujui kivasti siinä mielessä että hyvinä uutisina sain kuulla solisuun olevan ehyt. Huonoja olivat sitten ne uutiset että olkapään AC-nivel oli tosiaan revennyt ja pelaaminen epävarmaa. Torstaina olkapäähän pistettiin kortisoonia ja jotain muita myrkkyjä paranemisen helpottamiseksi. Torstai iltana kättä pystyi jo liikutellemaan kohtuullisesti ilman kipua ja se nosti toiveita pelaamisesta.
Perjantaina olkapään kivut olivat vielä huomattavasti pienemmät aamupäivästä mutta illalla kun salilla koitin nostaa 2 kilon käsipainoa suorille käsille enkä siinä onnistunut alkoivat toiveet pelaamisesta hiipua. Ilta oli kuitenkin hauska vietimme Hassanin syntymäpäiviä ja suomikentän toimesta olimme ostaneet hänelle lahjaksi Batman-asun (kapteenimme on suuri Batman elokuvien ystävä). Kävimme syömässä ja valmistauduimme huomiseen koitokseen.
Launtai pääääääpäivä ja sitä rataa. Aamulla heräilemmä hyvissä ajoin Matin kanssa ja suoritimme aamupalan jälkeen pienen kävelylenkin jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita kireälle ja kaupungille. Ravintola Craftissa joukkueen yhteinen ruokailu normaaliin tapaan ja sitten tunteroinen ajantappoa kaupungilla ja kohti hallia.
Hallilla fysioterapeutti veti olkapäähän jättiteippaukset ja lämmittelyt vedin normaalisti. Jäälle kun siirryimme ottamaan lämpöä totesin jo ensimmäisen laukauksen jälkeen että ei tänään vielä pelata. Takaisin koppiin, kamat kasaan ja edustusvaimon viereen katselemaan peliä.
Hyvinhän se lähti sujumaan. Sarjajumbo Botany Swarm oli alakynnessä jatkuvasti mutta ensimmäinen maali saatiin vasta 5 minuuttia ennen erän loppua kun Andre Robichaud survoi kiekon sisään Enrightin loistavasta esityöstä. Toisen erän alkuun saatiin heti 2-0 maali ja ottelu näytti taputellulta mutta pian sen jälkeen vastustaja iski 2-1 maalin vastahyökkäyksestä. Ja kun noin 8 minuuttia oli toista erää pelattu tuli tuomareilta taas käsittämätön show! Maalin eteen liukunut Swarmin pelaaja potkaisi niin selvästi kiekon maaliin kun sen vain voi tehdä. Eikä siinä mitään mutta kun maalituomari vielä kutsui päätuomarin luokseen ja kertoi maalin olleen potkumaali päätti päätuomari kaikesta huolimatta hyväksyä maalin!!!!! Syytä tähän ei kukaan tiedä näinäkään päivinä. Lievästi tulisieluinen valmentajammehan poltti päreensä taas ihan kohtuudella mutta toimitsijakiellolta sentään säästyttiin. Kolmanteen erään ja Robichaud ohjasi 3-2 johtomaalin. Noin 10 minuuttia ennen loppua maalilla aloittanut Toby Schuck loukaantui ja Rick Parry vaihdettiin maaliin. Suoraan aloituksesta vastustaja iski maalin ja tilanne 3-3. Kuitenkin 7 minuuttia ennen loppua nuori pakki Regan Wilson kiitti kunniasta joka hänelle oli ylivoimalla tarjottua Damien lähdettyä Ranskaan. Pieni sivuttaispotkua viivasta ja hyvään maskiin ammuttu laukaus painui verkkoon 4-3!!
Viimeisillä sekunneilla Swarm taisteli vielä hurjasti mutta lopulta Jussi karkasi yksinläpi tyhjään maaliin josta hänet kaadettiin rankkarin arvoisesti. Tilanteesta tuomittiin siis maali Jussille ja syöttöpinna Matille.
Loppulukemat 5-3! Tehot Vähämaa 1+0 Haapakoski 0+1 Nukari sipsejä+limukkaa
Sunnuntaina taas uusi yritys pelihommiin. Hallille tultaessa vetäisin hetulaani semmoisen läjän lääkkeitä että terveysviranomaiset olisivat olleet innoissaan. Lämmittelyä tehdessä käsi tuntuikin hyvältä ja jäälläkin lämmitellessä pari ensimmäistä kutia tuntuivat ihan ok:lta. Kuitenkin ensimmäinen huonosta asennosta antamani syöttö muistutti tuskallisesti siitä että ei olla vielä pelikunnossa ja taas alkulämmittelystä pukukoppiin vaihtamaan kamppeita. Siinä suihkussa ollessani kuulin pelin alkavan ja nopeaan tahtiin kuulin riemukiljahduksia kahdesti. Säntäsin munasillaan pukukopin ovelle katsomaan että mitä jäällä tapahtuu ja kun pelattu oli alle minuutti johti Swarm 0-2!! Loistava alku siis. Pari minuuttia siitä ja Enright onnistui vielä kaventamaan 1-2, melkoinen maalijuhla oli siis tiedossa. Erän puolivälissä joukkueen kapteeni Hassan Saeed näytti sitten esimerkkiä ja nousi pakin paikalta röyhkeästi sisään ja survoi oman riparin ja pari vastustajan pelaajaa maaliin tasoittaen tilanteeksi 2-2! Näissä lukemissa myös erätauolle. Seuraavaa maalia saatiin odottaa toisen erän puoliväliin kunnes Dane Dunlop iski maalinedusta hässäkän päätteeksi 3-2 johtomaalin. Muutama minuutti siitä ja Haapakosken keskimmäinen huudatti yleisöä iskemällä irtokiekon maalin Sandoy-Vähämaa kaksikon rapatessa maalin edessä. 4-2 Tilanteessa erätauolle. 3 minuuttia oli pelattu kolmatta erää ja Gino Heyd iski 5-2 johtomaalin, tässä vaiheessa ottelu oli meidän täydellistä hallintaa. Ja kun noin 11 minuuttia oli erää jäljellä Pyhäjoen kovien koskien kasvatti Haapakoski suojasi kiekkoa kahden miehen roikkuessa niskassa, rannelaukaus aivan yläkulmaan jätti veskarin aseettomaksi ja tilanne 6-2!
7-2 maalin herkkutteli Morrison joka koitti vielä viimeiseen asti katsella Matille kypärätemppu mahdollisuutta. 8-2 maali oli sitten kenties ottelun merkittävin kun jo muutaman kauden NZIHL:ää pelannut 19 vuotias Luke Pickering iski uransa ensimmäisen maalin miesten sarjassa. Komea rannelaukaus painui etupeltiin ja pudotti pullonkin mennessään. Voi sitä hymyn määrää pelin jälkeen ja kiekko ansaitusti talteen.
Pari minuuttia ennen loppu Bradley Apps iski vielä loppuluvut 9-2 ja teurastus oli täydellinen.
Suomalaisten tehot #23 2+1 #22 0+2
Viikonlopun 2 voittoa pitivät mahdollisuudet finaalista hengissä niukasti. Tulevana viikonloppuna Stampeden täytyy hävitä molemmat ottelut Red Devilsille joten pienet on saumat. Jos Stampede ottaa enemmän kuin kaksi pistettä tulevana viikonloppuna pakkaamme me laukkumme ja tulemme ensiviikolla suomeen. Muussa tapauksessa treenailaan vielä pari viikkoa ja pelataan sitten finaali.
Jäädään jännittämään.
Terveisin
Nuksu
Ainut probleema koko hommassa on että tämä viikko pitää vielä venailla tietoa siitä lähdetäänkö sinne kotiin kohta vai vasta finaalin jälkeen.
Alkuviikko sujui kivasti siinä mielessä että hyvinä uutisina sain kuulla solisuun olevan ehyt. Huonoja olivat sitten ne uutiset että olkapään AC-nivel oli tosiaan revennyt ja pelaaminen epävarmaa. Torstaina olkapäähän pistettiin kortisoonia ja jotain muita myrkkyjä paranemisen helpottamiseksi. Torstai iltana kättä pystyi jo liikutellemaan kohtuullisesti ilman kipua ja se nosti toiveita pelaamisesta.
Perjantaina olkapään kivut olivat vielä huomattavasti pienemmät aamupäivästä mutta illalla kun salilla koitin nostaa 2 kilon käsipainoa suorille käsille enkä siinä onnistunut alkoivat toiveet pelaamisesta hiipua. Ilta oli kuitenkin hauska vietimme Hassanin syntymäpäiviä ja suomikentän toimesta olimme ostaneet hänelle lahjaksi Batman-asun (kapteenimme on suuri Batman elokuvien ystävä). Kävimme syömässä ja valmistauduimme huomiseen koitokseen.
Launtai pääääääpäivä ja sitä rataa. Aamulla heräilemmä hyvissä ajoin Matin kanssa ja suoritimme aamupalan jälkeen pienen kävelylenkin jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita kireälle ja kaupungille. Ravintola Craftissa joukkueen yhteinen ruokailu normaaliin tapaan ja sitten tunteroinen ajantappoa kaupungilla ja kohti hallia.
Hallilla fysioterapeutti veti olkapäähän jättiteippaukset ja lämmittelyt vedin normaalisti. Jäälle kun siirryimme ottamaan lämpöä totesin jo ensimmäisen laukauksen jälkeen että ei tänään vielä pelata. Takaisin koppiin, kamat kasaan ja edustusvaimon viereen katselemaan peliä.
Hyvinhän se lähti sujumaan. Sarjajumbo Botany Swarm oli alakynnessä jatkuvasti mutta ensimmäinen maali saatiin vasta 5 minuuttia ennen erän loppua kun Andre Robichaud survoi kiekon sisään Enrightin loistavasta esityöstä. Toisen erän alkuun saatiin heti 2-0 maali ja ottelu näytti taputellulta mutta pian sen jälkeen vastustaja iski 2-1 maalin vastahyökkäyksestä. Ja kun noin 8 minuuttia oli toista erää pelattu tuli tuomareilta taas käsittämätön show! Maalin eteen liukunut Swarmin pelaaja potkaisi niin selvästi kiekon maaliin kun sen vain voi tehdä. Eikä siinä mitään mutta kun maalituomari vielä kutsui päätuomarin luokseen ja kertoi maalin olleen potkumaali päätti päätuomari kaikesta huolimatta hyväksyä maalin!!!!! Syytä tähän ei kukaan tiedä näinäkään päivinä. Lievästi tulisieluinen valmentajammehan poltti päreensä taas ihan kohtuudella mutta toimitsijakiellolta sentään säästyttiin. Kolmanteen erään ja Robichaud ohjasi 3-2 johtomaalin. Noin 10 minuuttia ennen loppua maalilla aloittanut Toby Schuck loukaantui ja Rick Parry vaihdettiin maaliin. Suoraan aloituksesta vastustaja iski maalin ja tilanne 3-3. Kuitenkin 7 minuuttia ennen loppua nuori pakki Regan Wilson kiitti kunniasta joka hänelle oli ylivoimalla tarjottua Damien lähdettyä Ranskaan. Pieni sivuttaispotkua viivasta ja hyvään maskiin ammuttu laukaus painui verkkoon 4-3!!
Viimeisillä sekunneilla Swarm taisteli vielä hurjasti mutta lopulta Jussi karkasi yksinläpi tyhjään maaliin josta hänet kaadettiin rankkarin arvoisesti. Tilanteesta tuomittiin siis maali Jussille ja syöttöpinna Matille.
Loppulukemat 5-3! Tehot Vähämaa 1+0 Haapakoski 0+1 Nukari sipsejä+limukkaa
Sunnuntaina taas uusi yritys pelihommiin. Hallille tultaessa vetäisin hetulaani semmoisen läjän lääkkeitä että terveysviranomaiset olisivat olleet innoissaan. Lämmittelyä tehdessä käsi tuntuikin hyvältä ja jäälläkin lämmitellessä pari ensimmäistä kutia tuntuivat ihan ok:lta. Kuitenkin ensimmäinen huonosta asennosta antamani syöttö muistutti tuskallisesti siitä että ei olla vielä pelikunnossa ja taas alkulämmittelystä pukukoppiin vaihtamaan kamppeita. Siinä suihkussa ollessani kuulin pelin alkavan ja nopeaan tahtiin kuulin riemukiljahduksia kahdesti. Säntäsin munasillaan pukukopin ovelle katsomaan että mitä jäällä tapahtuu ja kun pelattu oli alle minuutti johti Swarm 0-2!! Loistava alku siis. Pari minuuttia siitä ja Enright onnistui vielä kaventamaan 1-2, melkoinen maalijuhla oli siis tiedossa. Erän puolivälissä joukkueen kapteeni Hassan Saeed näytti sitten esimerkkiä ja nousi pakin paikalta röyhkeästi sisään ja survoi oman riparin ja pari vastustajan pelaajaa maaliin tasoittaen tilanteeksi 2-2! Näissä lukemissa myös erätauolle. Seuraavaa maalia saatiin odottaa toisen erän puoliväliin kunnes Dane Dunlop iski maalinedusta hässäkän päätteeksi 3-2 johtomaalin. Muutama minuutti siitä ja Haapakosken keskimmäinen huudatti yleisöä iskemällä irtokiekon maalin Sandoy-Vähämaa kaksikon rapatessa maalin edessä. 4-2 Tilanteessa erätauolle. 3 minuuttia oli pelattu kolmatta erää ja Gino Heyd iski 5-2 johtomaalin, tässä vaiheessa ottelu oli meidän täydellistä hallintaa. Ja kun noin 11 minuuttia oli erää jäljellä Pyhäjoen kovien koskien kasvatti Haapakoski suojasi kiekkoa kahden miehen roikkuessa niskassa, rannelaukaus aivan yläkulmaan jätti veskarin aseettomaksi ja tilanne 6-2!
7-2 maalin herkkutteli Morrison joka koitti vielä viimeiseen asti katsella Matille kypärätemppu mahdollisuutta. 8-2 maali oli sitten kenties ottelun merkittävin kun jo muutaman kauden NZIHL:ää pelannut 19 vuotias Luke Pickering iski uransa ensimmäisen maalin miesten sarjassa. Komea rannelaukaus painui etupeltiin ja pudotti pullonkin mennessään. Voi sitä hymyn määrää pelin jälkeen ja kiekko ansaitusti talteen.
Pari minuuttia ennen loppu Bradley Apps iski vielä loppuluvut 9-2 ja teurastus oli täydellinen.
Suomalaisten tehot #23 2+1 #22 0+2
Viikonlopun 2 voittoa pitivät mahdollisuudet finaalista hengissä niukasti. Tulevana viikonloppuna Stampeden täytyy hävitä molemmat ottelut Red Devilsille joten pienet on saumat. Jos Stampede ottaa enemmän kuin kaksi pistettä tulevana viikonloppuna pakkaamme me laukkumme ja tulemme ensiviikolla suomeen. Muussa tapauksessa treenailaan vielä pari viikkoa ja pelataan sitten finaali.
Jäädään jännittämään.
Terveisin
Nuksu
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Haaveet kaatuilee...
Ja sateista iltapäivää lukijat.
Viikonlopun antimet summataan tässä hyvin pikaisesti kasaan osin siitä syystä että vasen olkapääni ei oikeen tykkää liiasta datailusta.
Eli torstaina hyvin sujuneiden treenien jälkeen odoteltiin viikonlopun taistelua sarjakärki Red Devilsiä vastaan.
Perjantaina perinteiset salilla käynnit ja kiropraktikko+fysioterapeutti tapaamiset ja ei muutakon bussimatkaa odottelemaan.
Lauantaina aamulla sitten puoli 8 aikaan hallille kamat kasaan ja ensimmäiselle oikeen kunnon bussireissulle. Matka Christchurchiin bussilla ottaa noin 6 tuntia joten hyvää laatuaikaa nukkumisellekkin jäi. Matka itsessään ei tarjonnut mitään suuria nähtävyyksiä jos vertaa Queenstownin tai Tekapon maisemiin, pieniä kaupunkeja tuli sillointällöin vastaan. 4 Ottelun tappioputken vuoksi koutsi oli muuttanut konseptia sen verran että pysähdyimme matkalla syömään ulos PUISTOON... saatiin sitä yhdessäolon tunnetta ja ihan hauska tapahan tuo oli rikkoa rutiineja. Perille päästyämme veimme siviilitarvikkeet motellille joka sijaitsi paikallisella Rugby-klubilla. Siinä koutsi piti jokaiselle kentälle erikseen taktiikka palaverin ja sen jälkeen bussin nokka kohti jäähallia.
Hallilla (tappioputkesta johtuen) joukkue veti täysin erillaiset alkulämmöt kuin ennen ja ei muutakuin ratalle.
Peli käynnistyi osaltamme loistavasti ja 5-5 pelissä hallitsimme kenttätapahtumia ja suomikenttä että muutkin kentät saivat luotua tukun loistavia maalipaikkoja. 7 minuuttia kun oli pelattu niin palkinto tuli, Andrei täräytti riparista sisään ja johtoluvuiksi 0-1. Erä jatkui hallinnassamme mutta sitten noin 3 minuuttia ennen erän loppua sattui meikäläistä leukaan tai tarkennettuna olkapäähän... Katkaisin vastustajan avauksen keskialueella ja luistelin hyökkäyssiniviivan yli ja heitin kiekon päätyyn kun näin vastustajan pakin ajan kohti. Kaveri vei kuitenkin taklauksen loppuun ja täräytti puhtaan taklauksen olkapäähäni. Saman tien kun taklaus osui kaaduin kivun voimasta maahan josta nousin ja luistelin vaihtoaitioon. Tiesin heti että nyt kävi ikävämmin kun kättä sai hädintuskin liikutettua. Huikkasin joukkueen managerille että nyt lähdetään suoraan sairaalaan ja niin mentiin. Ensimmäinen erä päättyi kuitenkin meidän johtaessa 0-1.
Sairaalassa sitten aloitettiin lievästi sanottuna kohtuullisista kivuistani johtuen lyömään morfiinia suoneen+ jotain muuta ainetta samaan osoitteeseen+ ilokaasua hengityselinten kautta. No semmoisella lääkityksellä lähti kivut pikkuhiljaa ja manageri totesi että olotilasta päätellen voin kohta lentää suomeen ihan omin voimin, sen verran oli kuula sekaisin. Sitten röntgeniin jossa kuvien perusteella ei olkapäästä löytynyt murtumia ja vammaksi epäiltiinkin AC-nivelen repeämistä. No siellä viihdyin muutaman tunnin jona aikana pojat olivat ottaneet näyttävän 0-3 voiton sarjakärjestä. 0-2 maalin tekijänä oli toiminut Matti, Jussin syötöstä. Kuulema suoraan syötöstä yläkulmaan, mutta tämä saattaa olla ihan legenda tarinaa kun en itse ollut näkemässä. Voitto kuitenkin nostatti omaakin mielialaa, vaikka olo kohtuullisen vahvan lääkityksen jäljiltä oli surkea ja käsi kantositeessä ei paljon tunnelmaa parantanut.
Suomalaisten tehot pelistä #23 1+0 #22 0+1 #5 1ampulli morfiinia+1ampulli muita huumeita suoneen.
Iltapalat naamariin ja nukkumaan, huomenna uusi päivä.
Sunnuntaina aamupäivästä kiertelimme katselemassa vähän kaupunkia ja täytyy sanoa että viime vuosina muutaman kovan maanjärisyksen uhriksi joutunut kaupunki oli surullinen näky.... Parakkitaloja, sortuneita rakennuksia ja alakuloisia ihmisiä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä entistä sota-aluetta.
Pääasia kuitenkin että jäähalli oli ehyt joten Sunnuntain peli käyntiin ja meikäläinen penkin takana koutsin kanssa.
Peliä en sitten sen enempää analysoi mutta täytyy sanoa etten ikinä siis ihan ikinä ole nähnyt niin karmeaa kotiinpäin vetämistä tuomareilta. Voitolla Devils varmisti finaalipaikan ja tappio meidän joukkueelle tiesi taas lähes varmaa karsiutumista finaalista. Tuomarit olivat päättäneet että ainakin Devils siellä finaalissa pelaa ja ei siinä auttanut vaikka oma joukkue kuinka yritti kun aina sait jäähyn. Esimerkkinä toisen erän tilanne jossa Devils johti 5-3. Mike Morrison iski hyökkäyksen päätteeksi maalin, mutta tuomarit hylkäsivät sen ja antoivat meidän pelaajalle laitataklauksesta jäähyn. Kukaan ei koskaan nähnyt sitä taklausta ja kiekko oli ollut meillä viimeiset 20 sekunttia hallussa mutta peliä ei ollu missään vaiheessa vihelletty poikki. No meille jäähy ja heti perään toinen ja kaveri iski 6-3 maalin kahden miehen ylivoimalla. Tämän jälkeen vielä 6!!!!! jäähyä putkeen saman erän aikana meille ja vaikka kuinka puolueettomin silmin koitin katsoa niin ainoastaan yksi tilanne oli selkeä jäähy ja silloinkin olimme jo valmiiksi 5-3 alivoimalla. Kuitenkin erän jälkeen tilanne oli vasta 7-3 mutta peli alkoi olla pelattu. Viimeinen erä oli sitten pelailua ja loppulukemat 9-4.
Suomalaisten tehot kiikarit.
Pelin jälkeen tunnelmat olivat synkät. Tappion lisäksi mieltä painoi se että Damien Torfoun sopimus umpetui täällä ja hän palaa takaisin ranskaan ja Chris Philips lähtee myös takaisin USAan opiskelemaan.
Tippa oli linssissä suurella osalla pelaajista pelin jälkeen, enimmäkseen karvaan tappion johdosta.
Vielä meillä on kuitenkin seitinohut mahdollisuus finaaliin jos voitamme tulevana viikonloppuna sarjanjumbo Swarmin kahdesti ja muut pelaavat sopivasti ristiin, on finaalipaikka meidän. Enään se ei kuitenkaan ole omissa käsissä.
Omasta tilanteesta sen verran että olkapään AC-nivelessä on luultavasti pieni repeämä mikä nyt ei puudutuksen jälkeen varmaan pelaamista hidastaisi. Kuitenkin epäillään että solisluussakin voi olla murtunu joten huomenna mahdollisesti selviää onko ainakin meikäläisen pelit täällä pelattu. Röntgenissä kävin tänään uudestaan.
Valitettavasti en pysty jokaiselle facebook-kaverilleni kertomaan että mikä on olkapään tilanne milloinkin ja että milloin olemme tulossa kotiin (ku ei ole mitään hajua itselläkään) joten olkaa ystävällisiä ja jättäkää nämä kysymykset kysyättä ainakin minulta facebookissa. Meinaa tuo meikäläisen postilaatikko siellä päässä ruuhkaantua ja mahdollisten innokkaiden uusien potenttiaallisten Pirkkojen yhteydenottopyynnöt hukkuvat niiden alle!!!
Kiitos nam
Jojo #5
Viikonlopun antimet summataan tässä hyvin pikaisesti kasaan osin siitä syystä että vasen olkapääni ei oikeen tykkää liiasta datailusta.
Eli torstaina hyvin sujuneiden treenien jälkeen odoteltiin viikonlopun taistelua sarjakärki Red Devilsiä vastaan.
Perjantaina perinteiset salilla käynnit ja kiropraktikko+fysioterapeutti tapaamiset ja ei muutakon bussimatkaa odottelemaan.
Lauantaina aamulla sitten puoli 8 aikaan hallille kamat kasaan ja ensimmäiselle oikeen kunnon bussireissulle. Matka Christchurchiin bussilla ottaa noin 6 tuntia joten hyvää laatuaikaa nukkumisellekkin jäi. Matka itsessään ei tarjonnut mitään suuria nähtävyyksiä jos vertaa Queenstownin tai Tekapon maisemiin, pieniä kaupunkeja tuli sillointällöin vastaan. 4 Ottelun tappioputken vuoksi koutsi oli muuttanut konseptia sen verran että pysähdyimme matkalla syömään ulos PUISTOON... saatiin sitä yhdessäolon tunnetta ja ihan hauska tapahan tuo oli rikkoa rutiineja. Perille päästyämme veimme siviilitarvikkeet motellille joka sijaitsi paikallisella Rugby-klubilla. Siinä koutsi piti jokaiselle kentälle erikseen taktiikka palaverin ja sen jälkeen bussin nokka kohti jäähallia.
Hallilla (tappioputkesta johtuen) joukkue veti täysin erillaiset alkulämmöt kuin ennen ja ei muutakuin ratalle.
Peli käynnistyi osaltamme loistavasti ja 5-5 pelissä hallitsimme kenttätapahtumia ja suomikenttä että muutkin kentät saivat luotua tukun loistavia maalipaikkoja. 7 minuuttia kun oli pelattu niin palkinto tuli, Andrei täräytti riparista sisään ja johtoluvuiksi 0-1. Erä jatkui hallinnassamme mutta sitten noin 3 minuuttia ennen erän loppua sattui meikäläistä leukaan tai tarkennettuna olkapäähän... Katkaisin vastustajan avauksen keskialueella ja luistelin hyökkäyssiniviivan yli ja heitin kiekon päätyyn kun näin vastustajan pakin ajan kohti. Kaveri vei kuitenkin taklauksen loppuun ja täräytti puhtaan taklauksen olkapäähäni. Saman tien kun taklaus osui kaaduin kivun voimasta maahan josta nousin ja luistelin vaihtoaitioon. Tiesin heti että nyt kävi ikävämmin kun kättä sai hädintuskin liikutettua. Huikkasin joukkueen managerille että nyt lähdetään suoraan sairaalaan ja niin mentiin. Ensimmäinen erä päättyi kuitenkin meidän johtaessa 0-1.
Sairaalassa sitten aloitettiin lievästi sanottuna kohtuullisista kivuistani johtuen lyömään morfiinia suoneen+ jotain muuta ainetta samaan osoitteeseen+ ilokaasua hengityselinten kautta. No semmoisella lääkityksellä lähti kivut pikkuhiljaa ja manageri totesi että olotilasta päätellen voin kohta lentää suomeen ihan omin voimin, sen verran oli kuula sekaisin. Sitten röntgeniin jossa kuvien perusteella ei olkapäästä löytynyt murtumia ja vammaksi epäiltiinkin AC-nivelen repeämistä. No siellä viihdyin muutaman tunnin jona aikana pojat olivat ottaneet näyttävän 0-3 voiton sarjakärjestä. 0-2 maalin tekijänä oli toiminut Matti, Jussin syötöstä. Kuulema suoraan syötöstä yläkulmaan, mutta tämä saattaa olla ihan legenda tarinaa kun en itse ollut näkemässä. Voitto kuitenkin nostatti omaakin mielialaa, vaikka olo kohtuullisen vahvan lääkityksen jäljiltä oli surkea ja käsi kantositeessä ei paljon tunnelmaa parantanut.
Suomalaisten tehot pelistä #23 1+0 #22 0+1 #5 1ampulli morfiinia+1ampulli muita huumeita suoneen.
Iltapalat naamariin ja nukkumaan, huomenna uusi päivä.
Sunnuntaina aamupäivästä kiertelimme katselemassa vähän kaupunkia ja täytyy sanoa että viime vuosina muutaman kovan maanjärisyksen uhriksi joutunut kaupunki oli surullinen näky.... Parakkitaloja, sortuneita rakennuksia ja alakuloisia ihmisiä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä entistä sota-aluetta.
Pääasia kuitenkin että jäähalli oli ehyt joten Sunnuntain peli käyntiin ja meikäläinen penkin takana koutsin kanssa.
Peliä en sitten sen enempää analysoi mutta täytyy sanoa etten ikinä siis ihan ikinä ole nähnyt niin karmeaa kotiinpäin vetämistä tuomareilta. Voitolla Devils varmisti finaalipaikan ja tappio meidän joukkueelle tiesi taas lähes varmaa karsiutumista finaalista. Tuomarit olivat päättäneet että ainakin Devils siellä finaalissa pelaa ja ei siinä auttanut vaikka oma joukkue kuinka yritti kun aina sait jäähyn. Esimerkkinä toisen erän tilanne jossa Devils johti 5-3. Mike Morrison iski hyökkäyksen päätteeksi maalin, mutta tuomarit hylkäsivät sen ja antoivat meidän pelaajalle laitataklauksesta jäähyn. Kukaan ei koskaan nähnyt sitä taklausta ja kiekko oli ollut meillä viimeiset 20 sekunttia hallussa mutta peliä ei ollu missään vaiheessa vihelletty poikki. No meille jäähy ja heti perään toinen ja kaveri iski 6-3 maalin kahden miehen ylivoimalla. Tämän jälkeen vielä 6!!!!! jäähyä putkeen saman erän aikana meille ja vaikka kuinka puolueettomin silmin koitin katsoa niin ainoastaan yksi tilanne oli selkeä jäähy ja silloinkin olimme jo valmiiksi 5-3 alivoimalla. Kuitenkin erän jälkeen tilanne oli vasta 7-3 mutta peli alkoi olla pelattu. Viimeinen erä oli sitten pelailua ja loppulukemat 9-4.
Suomalaisten tehot kiikarit.
Pelin jälkeen tunnelmat olivat synkät. Tappion lisäksi mieltä painoi se että Damien Torfoun sopimus umpetui täällä ja hän palaa takaisin ranskaan ja Chris Philips lähtee myös takaisin USAan opiskelemaan.
Tippa oli linssissä suurella osalla pelaajista pelin jälkeen, enimmäkseen karvaan tappion johdosta.
Vielä meillä on kuitenkin seitinohut mahdollisuus finaaliin jos voitamme tulevana viikonloppuna sarjanjumbo Swarmin kahdesti ja muut pelaavat sopivasti ristiin, on finaalipaikka meidän. Enään se ei kuitenkaan ole omissa käsissä.
Omasta tilanteesta sen verran että olkapään AC-nivelessä on luultavasti pieni repeämä mikä nyt ei puudutuksen jälkeen varmaan pelaamista hidastaisi. Kuitenkin epäillään että solisluussakin voi olla murtunu joten huomenna mahdollisesti selviää onko ainakin meikäläisen pelit täällä pelattu. Röntgenissä kävin tänään uudestaan.
Valitettavasti en pysty jokaiselle facebook-kaverilleni kertomaan että mikä on olkapään tilanne milloinkin ja että milloin olemme tulossa kotiin (ku ei ole mitään hajua itselläkään) joten olkaa ystävällisiä ja jättäkää nämä kysymykset kysyättä ainakin minulta facebookissa. Meinaa tuo meikäläisen postilaatikko siellä päässä ruuhkaantua ja mahdollisten innokkaiden uusien potenttiaallisten Pirkkojen yhteydenottopyynnöt hukkuvat niiden alle!!!
Kiitos nam
Jojo #5
tiistai 7. elokuuta 2012
Tenniskenttien tähti!!
Oikeen iloista Olympiarenkaiden täyttämää tiistaita kaikille sohvaperunoille jotka ette itse jaksa urheilla vaan tyydytytte katsomaan kun muut hikoilevat. Kaikille muille ihan tavallista tiistaita.
Viime viikko sujui vähän normaalista poikkeavissa merkeissä koska sarjapeleistä oli vapaa viikonloppu mutta kuitenkin viikonloppuna olisi ohjelmassa pelejä harraste turnauksen muodossa.
Alkuviikosta elämä sujui normaalein arkirutiinien täyttämänä eli salia, jäätä ja eniten vapaa-aikaa.
Jäällä treenasimme kohtuullisen kovaa, paljon luistelua ja pelitilanne omaisia treenejä. Treenit kulkivat ihan kohtuudella koko porukalla, itsellä vaivasi eniten selkä joka otti jälleen osumaa Queenstownia vastaan. Torstaina vielä hyvät treenit alle ja sitten katseet kohti huomista ja Lake Tekapo:ta.
Taustatietoa turnauksesta sen verran että kyseessä on yksi maailman vanhimmista kiekkoturnauksista joka on pelattu nyt 75:nä vuotena peräkkäin eli se joka väitää ettei täällä ole perinteitä jääkiekkoilussa niin ei tiedä kiekosta juuri mitään. Äkkiseltään netistä etsimällä en löytänyt Suomestakaan yhtä vanhaa turnausta.
Asiaan siis! Perjantaina puoli 3 aikaan hallille löymään kamat kasaan ja kahteen autoon. Ruokakaupasta hakemaan vähä eväitä matkaan ja on the road! Matka kesti sellaisen vajaa neljä tuntia meidän autossa oli Miiiinäää, Jussi, Chris ja Blake joka myös ajoi. Toisessa kaarassa tulivat Hassan, Damien ja Matti. Meillä oli ensimmäinen ottelu perjantaina illalla 20:15 ja paikanpäällä olimme noin puoli tuntia ennemmin. Ja jääkiekkoilijalle on jonkinlainen paratiisi tehty niin se taisi löyty paikasta Lake Tekapo! Aivan uskomattoman hieno ulkokaukalo jonka vieressä ravintola sekä pihalla sijaitsevat isot uima-altaat josta nousi vain kuuma höyry ja odotti väsyneitä pelurin raajoja uimaan. Maisemana oli tarjolla iso järvi jonka takaa nousivat lumihuippuiset vuoret joten olosuhteet olivat enemmäin kuin kohdallaan. (Ompa muuten meleko karmivaa hehkutusta). Ensimmäiseen peliin meillä oli 8 pelaajaa + veskari. Peliaika oli kolme kertaa 15min juoksevaa aikaa.
Ensimmäinen vastustajamme oli Queenstown Blue joka ei selvästikkään ollut tullut nauttimaan niinkään pelaamisesta vaan voittamaan. Siinä missä me heittelimme armottomia kärkimiinoja ja Jussi pelasi 20 vuotta vanhalla punaisella Jofan puumailalla, kaveri painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ja pelasi joka tilanteen niin kovaa kuin pystyi. Pelissä oli onneksi taklaukset kielletty sillä muuten olisi luultavasti tullut ruumiita. Kahden erän jälkeen johdimme vielä peliä 4-3 mutta viimeisessä erässä vastustajat painoivat sen verran tosissaan että loppunumerot kirjattiin heille 4-8. Tappio ei paljon mieltä painanut ja kopista taisi löytyä pelkästään iloisia naamoja.
Siitä suuntasimme yöpymispaikkaamme joka oli reppureissaajien majoitus paikka meidän huoneessa yöpyi 6 henkeä. Miiinäää, Hassan, Matti, Jussi, Damien ja Chris kannoimme kaikkien varusteet sisälle huoneeseen kuivumaan ja lähdimme syömään. Siitä rennon illan vieton jälkeen ratirati päätä tyynyyn ja kohti Lauantain koitoksia.
Lauantai-aamu ja ylös siinä kymmenen jälkeen. Keittiöllä pyöräyttelimme aamupalaa ja siitä kiekko-areenalle. Ensimmäinen peli alkoi klo 12 ja rosteriin saatiin pari uutta pelaajaa, tosin mm. Matti joutui jättäytymään pelistä pois loukattuaan nivusensa eilispäivän pelissä kaatuessaan. Vastaan tuli joku pappajoukkue josta löytyi myös muutama ihan hyvä pelimies. Vastusta heistä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja voittonumerot taisivat olla jotai 8-3 tms. Hauskaakin oli ihan kolmannen erän loppuvaihelle kunnes joku piippolan vaari kuumui siitä että koko ajan joku kuskasi porteista ja veti Andreita niin rumalla selkään taklauksella että en ole hetkeen nähnyt. Peli saatin onneksi turvallisesti loppuun ja Andreikin oli kunnossa.
Pelin jälkeen syömään ja vähän lepäilemään. Seuraava ja samalla alkusarjan viimeinen peli alkoi klo 17 ja vastaan tuli Queenstown white. Tästä pelistä tulin vallan viihdyttävä ja maaleja tuli molempiin päihin. Penkin takana Matti ja Andrei olivat valmennus vuorossa ja hauskaa riitti. Lopputulos taisi olla meille jotai 8-5(??) mutta kuitenkin voitettiin.
Pelin jälkeen Hassanin ja Damien kanssa painelimme pummilla sisään kuumille altaille Jussin ja Matin tunnollisesti maksaessa 20dollaria siitä riemusta. Tunti altaassa lilluessa meni nopeasti joukkuekavereiden kanssa päivää kerratessa ja nauraessa. Matka jatkui majoituskohteeseemme jossa vaihdomme asusteet ja lähdimme syömään hyvin ansaitusti pizzaa. Pitkän kaavan illan istumisen ja erinnäisten tapahtumien mihin liittyi muunmuassa aurinkovarjo, piknikpöytä, pizzalautanen jne oli aika painaa pää tyynyyn ja siirtyi Tekaposta Höyhensaarille. Sunnuntai-aamu ja mikä mahtava haju. 6 miestä kun nukkuu samassa huoneessa jossa on myös kuivamassa heidän jääkiekko varusteensa niin haju voi olla mitä uskomattomin yön jälkeen. Uloskirjautuminen olisi ollut 10 aamulla mutta koko orkesteri pötkötteli vielä iloisesti sängyssä 11 aikaankin.
Siitä kuitenkin selvittiin liikkeelle ja koska olimme maalierolla pudonneet jatkosta pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla maisemat olivat taas niin uskomattomia että en lähde sen enempää niitä edes hehkuttamaan. Jos pysähdyit tien varteen saatoit samalla kertaa nähdä kun ylhäällä vuorilla on lunta ja täysi talvi, hieman alempana on syksyisen harmaata ja veden rajassa vihreää kuin kesällä. Eli samassa paikassa saatoit nähdä käytännössä kaikki vuodenajat. Niitä reittejä sitten kotiin ajaessa olikin mukava summailla mitä viikonloppuna oli tapahtunut ja että mitä kaikkea tämän kertaiseen blogiin tulen valehtelemaan.
Hieno reissu!!
Tällä viikolla sitten matkaamme Christchurchiin jossa käydään meidän kannaltamme ratkaisevat ottelut jos finaaliin meinataan. Matilla pieni alaraaja vamma ja minulla pieni keskivartalovamma josta en enempää voi julkisuuteen vuotaa (kysymällä kerron kaikki) mutta molempien pitäisi olla pelikunnossa viikonloppuna!
Nyt lähden Hassanin kanssa heittelemään kahvia kiduksiini ja illan päälle hallille smirklailemaan.
Täällä Joni Nukari Dunedin
Viime viikko sujui vähän normaalista poikkeavissa merkeissä koska sarjapeleistä oli vapaa viikonloppu mutta kuitenkin viikonloppuna olisi ohjelmassa pelejä harraste turnauksen muodossa.
Alkuviikosta elämä sujui normaalein arkirutiinien täyttämänä eli salia, jäätä ja eniten vapaa-aikaa.
Jäällä treenasimme kohtuullisen kovaa, paljon luistelua ja pelitilanne omaisia treenejä. Treenit kulkivat ihan kohtuudella koko porukalla, itsellä vaivasi eniten selkä joka otti jälleen osumaa Queenstownia vastaan. Torstaina vielä hyvät treenit alle ja sitten katseet kohti huomista ja Lake Tekapo:ta.
Taustatietoa turnauksesta sen verran että kyseessä on yksi maailman vanhimmista kiekkoturnauksista joka on pelattu nyt 75:nä vuotena peräkkäin eli se joka väitää ettei täällä ole perinteitä jääkiekkoilussa niin ei tiedä kiekosta juuri mitään. Äkkiseltään netistä etsimällä en löytänyt Suomestakaan yhtä vanhaa turnausta.
Asiaan siis! Perjantaina puoli 3 aikaan hallille löymään kamat kasaan ja kahteen autoon. Ruokakaupasta hakemaan vähä eväitä matkaan ja on the road! Matka kesti sellaisen vajaa neljä tuntia meidän autossa oli Miiiinäää, Jussi, Chris ja Blake joka myös ajoi. Toisessa kaarassa tulivat Hassan, Damien ja Matti. Meillä oli ensimmäinen ottelu perjantaina illalla 20:15 ja paikanpäällä olimme noin puoli tuntia ennemmin. Ja jääkiekkoilijalle on jonkinlainen paratiisi tehty niin se taisi löyty paikasta Lake Tekapo! Aivan uskomattoman hieno ulkokaukalo jonka vieressä ravintola sekä pihalla sijaitsevat isot uima-altaat josta nousi vain kuuma höyry ja odotti väsyneitä pelurin raajoja uimaan. Maisemana oli tarjolla iso järvi jonka takaa nousivat lumihuippuiset vuoret joten olosuhteet olivat enemmäin kuin kohdallaan. (Ompa muuten meleko karmivaa hehkutusta). Ensimmäiseen peliin meillä oli 8 pelaajaa + veskari. Peliaika oli kolme kertaa 15min juoksevaa aikaa.
Ensimmäinen vastustajamme oli Queenstown Blue joka ei selvästikkään ollut tullut nauttimaan niinkään pelaamisesta vaan voittamaan. Siinä missä me heittelimme armottomia kärkimiinoja ja Jussi pelasi 20 vuotta vanhalla punaisella Jofan puumailalla, kaveri painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ja pelasi joka tilanteen niin kovaa kuin pystyi. Pelissä oli onneksi taklaukset kielletty sillä muuten olisi luultavasti tullut ruumiita. Kahden erän jälkeen johdimme vielä peliä 4-3 mutta viimeisessä erässä vastustajat painoivat sen verran tosissaan että loppunumerot kirjattiin heille 4-8. Tappio ei paljon mieltä painanut ja kopista taisi löytyä pelkästään iloisia naamoja.
Siitä suuntasimme yöpymispaikkaamme joka oli reppureissaajien majoitus paikka meidän huoneessa yöpyi 6 henkeä. Miiinäää, Hassan, Matti, Jussi, Damien ja Chris kannoimme kaikkien varusteet sisälle huoneeseen kuivumaan ja lähdimme syömään. Siitä rennon illan vieton jälkeen ratirati päätä tyynyyn ja kohti Lauantain koitoksia.
Lauantai-aamu ja ylös siinä kymmenen jälkeen. Keittiöllä pyöräyttelimme aamupalaa ja siitä kiekko-areenalle. Ensimmäinen peli alkoi klo 12 ja rosteriin saatiin pari uutta pelaajaa, tosin mm. Matti joutui jättäytymään pelistä pois loukattuaan nivusensa eilispäivän pelissä kaatuessaan. Vastaan tuli joku pappajoukkue josta löytyi myös muutama ihan hyvä pelimies. Vastusta heistä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja voittonumerot taisivat olla jotai 8-3 tms. Hauskaakin oli ihan kolmannen erän loppuvaihelle kunnes joku piippolan vaari kuumui siitä että koko ajan joku kuskasi porteista ja veti Andreita niin rumalla selkään taklauksella että en ole hetkeen nähnyt. Peli saatin onneksi turvallisesti loppuun ja Andreikin oli kunnossa.
Pelin jälkeen syömään ja vähän lepäilemään. Seuraava ja samalla alkusarjan viimeinen peli alkoi klo 17 ja vastaan tuli Queenstown white. Tästä pelistä tulin vallan viihdyttävä ja maaleja tuli molempiin päihin. Penkin takana Matti ja Andrei olivat valmennus vuorossa ja hauskaa riitti. Lopputulos taisi olla meille jotai 8-5(??) mutta kuitenkin voitettiin.
Pelin jälkeen Hassanin ja Damien kanssa painelimme pummilla sisään kuumille altaille Jussin ja Matin tunnollisesti maksaessa 20dollaria siitä riemusta. Tunti altaassa lilluessa meni nopeasti joukkuekavereiden kanssa päivää kerratessa ja nauraessa. Matka jatkui majoituskohteeseemme jossa vaihdomme asusteet ja lähdimme syömään hyvin ansaitusti pizzaa. Pitkän kaavan illan istumisen ja erinnäisten tapahtumien mihin liittyi muunmuassa aurinkovarjo, piknikpöytä, pizzalautanen jne oli aika painaa pää tyynyyn ja siirtyi Tekaposta Höyhensaarille. Sunnuntai-aamu ja mikä mahtava haju. 6 miestä kun nukkuu samassa huoneessa jossa on myös kuivamassa heidän jääkiekko varusteensa niin haju voi olla mitä uskomattomin yön jälkeen. Uloskirjautuminen olisi ollut 10 aamulla mutta koko orkesteri pötkötteli vielä iloisesti sängyssä 11 aikaankin.
Siitä kuitenkin selvittiin liikkeelle ja koska olimme maalierolla pudonneet jatkosta pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla maisemat olivat taas niin uskomattomia että en lähde sen enempää niitä edes hehkuttamaan. Jos pysähdyit tien varteen saatoit samalla kertaa nähdä kun ylhäällä vuorilla on lunta ja täysi talvi, hieman alempana on syksyisen harmaata ja veden rajassa vihreää kuin kesällä. Eli samassa paikassa saatoit nähdä käytännössä kaikki vuodenajat. Niitä reittejä sitten kotiin ajaessa olikin mukava summailla mitä viikonloppuna oli tapahtunut ja että mitä kaikkea tämän kertaiseen blogiin tulen valehtelemaan.
Hieno reissu!!
Tällä viikolla sitten matkaamme Christchurchiin jossa käydään meidän kannaltamme ratkaisevat ottelut jos finaaliin meinataan. Matilla pieni alaraaja vamma ja minulla pieni keskivartalovamma josta en enempää voi julkisuuteen vuotaa (kysymällä kerron kaikki) mutta molempien pitäisi olla pelikunnossa viikonloppuna!
Nyt lähden Hassanin kanssa heittelemään kahvia kiduksiini ja illan päälle hallille smirklailemaan.
Täällä Joni Nukari Dunedin
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Aamuisin kun heräään ja sinut siinä näääään!
Ja piiiitkän hiljaiselon jälkeen oikeen mukavaa alkanutta viikkoa arvon lukijat!
Harvinaisen paljon munilleen menneen Aucklandin matkan jälkeen olikin ohjelmassa kahden viikonlopun tauko peleistä ja samalla myös taiteilija Nukari vietti ansaittua lomaa blogin kirjoituksesta. Seuraava viikko Aucklandin jälkeen kuluikin pääasiassa leväten ja viiden peräkkäisen tuplapeliviikonlopun aikana kerääntyneiden vaivojen paranteluun. Salilla emme käyneet kuin muutaman kerran, pojat kävivät pelaamassa tennistä muutamaan otteeseen ja itse viihdyin lähinnä lääkärillä. Alkuviikon treenit myös peruttiin koska väki oli sen verran osissa ja sairaana joten ensimmäisen kerran keräsimme itsemme hallille torstaina. Loppuviikko sujui rauhallisissa merkeissä.
Seuraavalla viikolla sama ralli jatkui, salilla kävimme sentään jo entiseen malliin ja treenitkin pyörivät normaalisti. Välistä mieleen hiipikin että tätäkö se jääkiekkoammattilaisen (lue; työttömän maahanmuuttajan) arki onkaan. Pelejä pelatessa aika oli kulunut suhteellisen nopeasti viikosta toiseen mutta nyt meinasi välillä koti-ikävä ja samat arkirutiinit vetää vakavaksi. Jussi kävi töissä jokusen päivän ja oli sen verran hapoilla fyysisten töiden johdosta että muistutti iltaisin lähinnä lämmitettyä raatoa! Matin kanssa siinä eräänä iltana naureskelimme asialle että viimeisen kolmen kuukauden aikana ei ole kertaakaan oltu yli 12 tuntia ettemme olisi toisiamme nähneet. Illalla nukkumaan mentäessä toisen naamataulu on viimeinen jonka näkee ja aamulla herätessä saman kaiffarin lärvi pyörii ensimmäisenä samassa huoneessa kun heräät. Silti on kyllä selvitty ihmeen hyvin tähän asti ilman pahempia yhteenottoja. Jännityksellä odotettaan millaisia vieroitusoireita tulee kun suomeen päästään!
Sitten viimeviikkoon. Alkuviikosta menin joukkueemme pakkipään vahvistuksen Chrisin kanssa töihin tutulle työmaalle lapioimaan hiekkaa. Älykkyystasoltaan homma vastasi noin koulutetun apinan töitä ja fyysiseltä tasoltaan työ oli liian haastavaa! Kolmessa päivässä saimme kuitenkin hommat pakettiin eli keskiviikosta asti loppuviikko sitten vapaata. Matti oli tällä välin viettänyt päivät yksikseen hengaillen ja olikin verrattain hyvällä tuulella kun oli saanut viettää aikaa omassa hyvässä seurassaan. Erehtyi jopa käymään parturissakin !!!
Torstain treeneissä tunnelma olikin jo sitten odottava viikonloppua kohti. Koko viikon hyvin sujuneet treenit jatkuivat myös torstaina ja tästä olikin hyvä valmistautua Queenstownia vastaan pelattaviin otteluihin ja vielä pitkästä aikaa kotihalliin. Perjantaina Jussi käväisi vielä työelämässä ja minä sekä Matti salilla. Sitten kaikki olikin valmiina viikonloppua varten.
Lauantai, Pääpäivä, Pelipäivä, Juhulapäivä jne.
Aamupäivällä normaali rutiinit joukkueen ruokailua ja kaupungilla pyörimistä. Vastustajalla oli ennakkotietojen mukaan nyt mukana NHL varauksenkin omistava hyökkääjä Matt Schneider. Tämä arviolta kaksimetrinen kanukki pitäisi illan pelissä saada pidettyä pimennossa. Kiekko jäähän ja mennään! Huonostihan se alkoi, meidän kentällä toinen vaihto ja juuri kyseinen kanukki kaivoi kiekon kulmasta, nousi keskelle ja tarjoili puolustajalle jonka veto painui takakulmaan. 0-1 ja pelattu oli noin 3 minuuttia ensimmäistä erää!
Tästä kului noin minuutti ja Stampeden joukkueelle jäähy. Pääsimme ylivoimalla heti hyvin alueelle. Kiekko minulle kulmaan josta syötin sen p-pisteen kaarelle Hassanille ja ampaisin neliön keskelle Matin seuraksi maskiin. Saeedin pyssy lauloi näyttävästi aivan tolpan juuren ja tilanteeksi 1-1 kun pelattu oli noin 5 minuuttia ensimmäistä erää.
Muutama minuutti tästä ja Jussi Vähämaa tarjoili kentällä sellaisen show:n että osa paikallaolijoista meinasi tukehtua huudon määrään ja loput putosivat penkeiltään. Mike Morrison pisti loistavan avauksen Jussille siniviivalle ja tästä puolittain läpi... pakki kuitenkin tuli lujaa perässä ja noin pari metriä ennen maalivahdin aluetta hyppäsi Jussi taaksenpäin heittäen samalla semmoisen kärkimiinan takanatulevan pakin puikoista että en ole ennen nähnyt. Eikä siinä kaikki vaan maahan päästessään kiekko haltuun ja armoton rannelaukas jolla veskarin pullo otti menolipun piippuhyllylle. Perässä seuratessani meinasin pudottaa leukani jäähän ja Morrisonin ilmekkin oli näkemisen arvoinen! Tilanne 2-1 ja 9 minuuttia pelattu ensimmäistä erää! Näissä lukemissa myös erätauolle.
Toiseen erään jossa ei tapahtumia tarjoilleet oikeastaan muut kuin tuomarit jotka jakoivat käsittämättömiä 10 minuutin käytösrangaistuksia muunmuassa kärkipakeillemme Torfoulle ja Morrisonille. Erän lopulla pääsimme kuitenkin hyvään vastahyökkäykseen 3vs2. Hassan ajoi vasemmasta laidasta sisään ja itse jäin takamieheksi. Loistavasti ajoitettu syöttö meikäläiselle keskelle josta lapioin jäitä pitkään suoraan syötöstä kiekon maaliin ja tilanteeksi 3-1, toista erää jäljellä vajaa 5 minuuttia! Maali oli sikäli merkittävä itselle että tänä samana päivänä veljeni meni myös naimisiin ja Hassan sanoikin ennen peliä että kun teet maalin niin ota kiekko talteen ja lähetä velipojalle. Kiekko on siis tallessa ja postiinkin laitetaan joku päivä!
Kului aikalailla minuutti tästä ja kaveri kuittasi tilanteeksi 3-2 näissä numeroissa myös erätauolle!
Kolmas erä olikin sitten murheellista näytöstä. Änärivaraus laukoi tai syötteli kiekkojan tyhjään maaliin koko erän ajan meidän joukkueen seuratessa vierestä. 4 Maalia omiin viimeisessä erässä oli aivan liikaa varsinkin kun niistä kolme tuli heti erän alkuun.Viimeinen sitten tyhjiin ja 3-6 tappio niskassa koppiin jossa tunnelma muistutti hautajaisia.
Suomikentän peli oli läpi ottelun ihan hukassa ja miinusta tuli tasakentällisin parin maalin verran.
Tehot: #23 0+1 #5 1+1 #22 1+0
Sunnuntaina sitten uutta intoa puhkuen hallille aamulla hoidettujen kävelylenkkien ja ruokailuiden jälkeen.
Kaveri iski heti ottelun alkuun jälleen maalin ja vaikka tontteja oli puolin ja toisin niin sisään ei mennyt kummallakaan ja 0-1 tilanteessa erätauolle.
Toista erää kerettiin pelata noin muutama minuutti kun 5-3 ylivoimalla Mike Morrison ampui näyttävän ranteen aivan takayläkulmaan ja tilanne 1-1. Tässä vaiheessa hallitsimme peliä aivan suvereenisti.
Loppuerä olikin sitten taas yhtä murhenäytelmää. 3 maalia meidän päähän ja erätauolle 1-4 tappiolla. Pahinta oli että vastustajan Änäkkivaraus tai joku muu tekivät maaleja juuri siitä paikalta mistä valmentaja oli koko viikonlopun jauhanut että ne kaverit pidetään kiinni. Toinen juttu oli vielä se että enimmäkseen vastustajan tuulettaessa katseli suomikenttä juhlia parhailta paikoilta eli jäältä.
Kolmannessa erässä saatiin vielä hyvä taistelu päälle mutta 1-5 maali katkaisi selkärangan lopullisesti, jäällä oli yllätten taas suomikenttä kun tämä tapahtui. 10 Minuuttia ennen loppua saimme vielä 2-5 kavennuksen aikaan mutta tämän lähemmäksi ei päästy ja kaveri nappasi vielä viimeisen tyhjiin ja tilanteeksi 2-6. Jos edellisen pelin jälkeen tunnelma oli kuin hautajaisissa niin ei varmaa tarvitse paljon tuntoja purkaa tämän pelin osalta. Suomikentän esitys oli jotai surkean ja tosi surkean välistä ja tehotilastoon komeat -4! Kiikarit luonnollisesti kaikilla!
Tyrimällä tämän viikonlopun loppukausi onkin hankalaa finaaliin pääsyä ajatellen. Meillä 4 peliä jäljellä joista kaikista pitäisi raapia voitto ja siltikään ei olla edes varmasti finaalissa. Omat esityksen ovat olleet viimeaikoina aivan syvältä joten siinäkin riittää tekemistä.
Alla sarjataulukko jossai pelatut pelit ja pisteet (voitosta 3 pistettä)
ja runkosarjassa pelataan siis 16 jonka jälkeen 2 parasta finaaliin.
Team GP Points
Red Devils 10 21
Thunder 12 19
Admirals 12 17
Stampede 10 14
Swarm 8 7
Tulevana viikonloppuna matkaamme Tekapolle harrasteturnaukseen joka pelataan ulkojäällä kaikki varusteet päällä, harrastekiekko säännöillä! Tästä lisää sitten ensiviikolla!
Kiitos ja hei
Thunder #5
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Alamäkeä Aucklandissa
Arvon lukijat! Tällä kertaa blogin kirjoittaminen kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo peräpäästä tulevaa ruskeaa ainetta, että tämän kertainen blogi ei välttämättä tarjoile kovin suuria lukuelämyksiä.
Viime maanantaina olimme siis yhä vielä Queenstownissa ja sieltä kotiutuminen osoittautui yllättävän hankalaksi kun viimeinen sinä päivänä Dunediniin lähtevä bussi oli sekin myyty täyteen. Kuin ihmeen kaupalla joukkuekaverimme Cam hoiteli meille bussikyydin (joka osoittautui tilataksiksi) jolla matkasimme kotiin.
Bussista suoraan hallille ja aikalailla samoilla tulilla jäälle.
Siitä se alamäki sitten alkoi! Koko edellisviikon vihoitellut selkä jonka loukkasin jo ensimmäisellä Aucklandin reissulla ja joka sai vielä lisäosumaa Queenstownissa päätti sanoa harjoituksissa sopparin irti kesken laukaisemisen ja treenit meikäläisen osalta ohi.
Seuraavana aamuna tilanne oli entistä synkempi koska selkä oli jo siinä kunnossa että kipeää teki jo pelkkä istuminenkin. Tästä alkoikin jäätävä ralli kiropraktikolla (joka määräsi keskiviikoksi röntgeniin), fysioterapeutilla ja lääkärillä joka kesti aina perjantaihin saakka.
Tiistai-illan treeneissä pojat harjoittelivat normaalisti jäällä ja varsinkin Matti oli innoissaan kuin pikkupoika uusien Känädästä tuotujen luistimien johdosta! Itse jouduin katselemaan harjoitukset kaukalon reunalta.
Keskiviikkoaamu ja röntgeniin heti aamutuimaan. Kyllä tuli taas äitiä ikävä siinä lukiessa sairaalan pohjapiirrustusta ja sitä että mistä huoneesta se röntgen löytyy. Kyllähän se lopulta löytyi ja jotenkin ihmeen kaupalla selvisin hoitajien kiperistä kysymyksistäkin joten ei muutakuin jännittämään röntgenin tuloksia.
Pojat suorittivat normaalin punttisalin sillä aikaa kun itse tapailin lääkäriä ja kiropraktikkoa. Murtumia selästä ei onneksi löytynyt joten toiveet siitä että voin pelata vkl nousivat huomattavasti.
Torstaina taas perus kiropraktikko fysioterapeutti jne käyntejä jotka koittivat saada selkää pelikuntoon parhaimman mukaan. Pojat olivat kokopäivän järvillä luistelemassa parin tunnin ajomatkan päässä Dunedinista ja kokemus oli kuvien ja poikien ilmeiden perusteella mahtava! Kirkasta jäätä yli kilometri joten varmasti oli järvellä mukava luistella. Illan treenit taas katsojan roolissa, selkä tuntui onneksi jo hiukan paremmalta (Kipulääkitys oli kyllä kohdallaan).
Perjantaina säntäsin heti aamusta urheiluhierojalle joka sai selkää jo sen verran auki että pystyin varmistamaan pelimatkan. Loppupäivä kuluikin lähinnä aikaa tappaen ja poikien vetelän näköistä punttitreeniä seuraten!
Lauantaina aamusta aikaisin kauluspaitaa päälle ja kohti lentokenttää ja koneeseen.
Lentomatka sujui iloisesti ja Aucklandin kentältä Motellille jossa ruokailu ja suoraan hallille.Vastaan asettui West Auckland Admirals. Pelistä en rupea sen enempää analysoimaan tällä kertaa mutta varsinainen peliaika päättyi lukemin 3-3 ja pataan tuli rankkarikisassa. Eikä varmaan tarvitse kertoa mikä oli tunnetila ottelun jälkeen. Suomalaisten tehot turvalliset kiikarit koko orkesterilla.
Sunnuntaina kävimme koko joukkueella aamupäivästä vähän katsomassa länsi-Aucklandia ja siitä taas motellille syömään pastaa ja hallille. Pataan tuli jo varsinaisella peliajalla ja en muista edes lukemia! Suomalaisten ehdoton kohokohta oli kun Jussi iski heti ottelun alkuun 0-1 johtomaalin Matin syötöstä. Loppupeli olikin sitte murheellista varsinkin meidän ketjun osalta joka otti kolme maalia omiin. Viimeisen kaveri iski tyhjään rysään. Pelin jälkeen teki mieli hakata päätä seinään tappion ja ennenkaikkea omien surkeiden esitysten johdosta. Valmentaja kävi vielä pitämässä (ihan aiheesta) semmoisen kuripalautuksen leijummisen ja omaan pussiin pelaamisen johdosta koko joukkueelle että tärykalvot lepattivat vielä maanantai-aamunakin! Suomalaisten pisteet pelissä #5 0+0 #23 0+1 #22 1+0.
Viikonlopusta ja erittäin shaisse maku ja pelin jälkeisen ruokailun jälkeen nakkasin kourallisen kipulääkkeitä kitusiin ja painuin unille. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä!
Nyt kaksi seuraavaa viikonloppua meillä onkin peleistä vapaata ja jottei ennestään masentavasta blogista tulisi vallan kuollettava otankin nyt kovat keinot käyttöön ja kysyn SINULTA lukija mitä tai mistä haluaisit että kirjoittaisin seuraavassa blogissa (liittyen tietenkin reissuumme). Eli jos on jotain mieltä painavia kysymyksiä niin niitä voi laittaa minulle joko facebookissa tai kommentit kohtaan tuossa alapuolella! Parhaisiin kysymyksiin tai aihe-ideoihin vastataan ja huonoimpia ei kannata edes laittaa meille asti.
Ilolla voin myös kertoa että blogi on saavuttanut reissun aikana kohta 10tuhatta (!!!) katselukertaa joka tekee melkein tuhat viikkoa kohti joten nöyrimmät kiitokset siitä teille jotkan tämänkin tekstin jaksoitte loppuun asti lukea ja anteeksi siitä että juttua ei tällä haavaa oikeen irronnut!
Ensiviikolla lisää
Terveisin
Kiikari #5
Viime maanantaina olimme siis yhä vielä Queenstownissa ja sieltä kotiutuminen osoittautui yllättävän hankalaksi kun viimeinen sinä päivänä Dunediniin lähtevä bussi oli sekin myyty täyteen. Kuin ihmeen kaupalla joukkuekaverimme Cam hoiteli meille bussikyydin (joka osoittautui tilataksiksi) jolla matkasimme kotiin.
Bussista suoraan hallille ja aikalailla samoilla tulilla jäälle.
Siitä se alamäki sitten alkoi! Koko edellisviikon vihoitellut selkä jonka loukkasin jo ensimmäisellä Aucklandin reissulla ja joka sai vielä lisäosumaa Queenstownissa päätti sanoa harjoituksissa sopparin irti kesken laukaisemisen ja treenit meikäläisen osalta ohi.
Seuraavana aamuna tilanne oli entistä synkempi koska selkä oli jo siinä kunnossa että kipeää teki jo pelkkä istuminenkin. Tästä alkoikin jäätävä ralli kiropraktikolla (joka määräsi keskiviikoksi röntgeniin), fysioterapeutilla ja lääkärillä joka kesti aina perjantaihin saakka.
Tiistai-illan treeneissä pojat harjoittelivat normaalisti jäällä ja varsinkin Matti oli innoissaan kuin pikkupoika uusien Känädästä tuotujen luistimien johdosta! Itse jouduin katselemaan harjoitukset kaukalon reunalta.
Keskiviikkoaamu ja röntgeniin heti aamutuimaan. Kyllä tuli taas äitiä ikävä siinä lukiessa sairaalan pohjapiirrustusta ja sitä että mistä huoneesta se röntgen löytyy. Kyllähän se lopulta löytyi ja jotenkin ihmeen kaupalla selvisin hoitajien kiperistä kysymyksistäkin joten ei muutakuin jännittämään röntgenin tuloksia.
Pojat suorittivat normaalin punttisalin sillä aikaa kun itse tapailin lääkäriä ja kiropraktikkoa. Murtumia selästä ei onneksi löytynyt joten toiveet siitä että voin pelata vkl nousivat huomattavasti.
Torstaina taas perus kiropraktikko fysioterapeutti jne käyntejä jotka koittivat saada selkää pelikuntoon parhaimman mukaan. Pojat olivat kokopäivän järvillä luistelemassa parin tunnin ajomatkan päässä Dunedinista ja kokemus oli kuvien ja poikien ilmeiden perusteella mahtava! Kirkasta jäätä yli kilometri joten varmasti oli järvellä mukava luistella. Illan treenit taas katsojan roolissa, selkä tuntui onneksi jo hiukan paremmalta (Kipulääkitys oli kyllä kohdallaan).
Perjantaina säntäsin heti aamusta urheiluhierojalle joka sai selkää jo sen verran auki että pystyin varmistamaan pelimatkan. Loppupäivä kuluikin lähinnä aikaa tappaen ja poikien vetelän näköistä punttitreeniä seuraten!
Lauantaina aamusta aikaisin kauluspaitaa päälle ja kohti lentokenttää ja koneeseen.
Lentomatka sujui iloisesti ja Aucklandin kentältä Motellille jossa ruokailu ja suoraan hallille.Vastaan asettui West Auckland Admirals. Pelistä en rupea sen enempää analysoimaan tällä kertaa mutta varsinainen peliaika päättyi lukemin 3-3 ja pataan tuli rankkarikisassa. Eikä varmaan tarvitse kertoa mikä oli tunnetila ottelun jälkeen. Suomalaisten tehot turvalliset kiikarit koko orkesterilla.
Sunnuntaina kävimme koko joukkueella aamupäivästä vähän katsomassa länsi-Aucklandia ja siitä taas motellille syömään pastaa ja hallille. Pataan tuli jo varsinaisella peliajalla ja en muista edes lukemia! Suomalaisten ehdoton kohokohta oli kun Jussi iski heti ottelun alkuun 0-1 johtomaalin Matin syötöstä. Loppupeli olikin sitte murheellista varsinkin meidän ketjun osalta joka otti kolme maalia omiin. Viimeisen kaveri iski tyhjään rysään. Pelin jälkeen teki mieli hakata päätä seinään tappion ja ennenkaikkea omien surkeiden esitysten johdosta. Valmentaja kävi vielä pitämässä (ihan aiheesta) semmoisen kuripalautuksen leijummisen ja omaan pussiin pelaamisen johdosta koko joukkueelle että tärykalvot lepattivat vielä maanantai-aamunakin! Suomalaisten pisteet pelissä #5 0+0 #23 0+1 #22 1+0.
Viikonlopusta ja erittäin shaisse maku ja pelin jälkeisen ruokailun jälkeen nakkasin kourallisen kipulääkkeitä kitusiin ja painuin unille. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä!
Nyt kaksi seuraavaa viikonloppua meillä onkin peleistä vapaata ja jottei ennestään masentavasta blogista tulisi vallan kuollettava otankin nyt kovat keinot käyttöön ja kysyn SINULTA lukija mitä tai mistä haluaisit että kirjoittaisin seuraavassa blogissa (liittyen tietenkin reissuumme). Eli jos on jotain mieltä painavia kysymyksiä niin niitä voi laittaa minulle joko facebookissa tai kommentit kohtaan tuossa alapuolella! Parhaisiin kysymyksiin tai aihe-ideoihin vastataan ja huonoimpia ei kannata edes laittaa meille asti.
Ilolla voin myös kertoa että blogi on saavuttanut reissun aikana kohta 10tuhatta (!!!) katselukertaa joka tekee melkein tuhat viikkoa kohti joten nöyrimmät kiitokset siitä teille jotkan tämänkin tekstin jaksoitte loppuun asti lukea ja anteeksi siitä että juttua ei tällä haavaa oikeen irronnut!
Ensiviikolla lisää
Terveisin
Kiikari #5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)